sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Kenkaprojekti lahes takana! / Shoe project almost finished!

Terveiset aina niin helteisesta Kampalasta!

Tama viikko on vierahtanyt hurjaa vauhtia monenmoisen touhuamisen merkeissa. Maanantaina ja tiistaina teimme ahkerasti kauppaa lasten kengista, koulutarvikkeista ja repuista Owinon ja Nakawan toreilla. Onneksi meilla oli silloin viela energiaa kuin pienessa kylassa, joten jaksoimme tingata erityisesti kengista. Tuimme useita kauppiaita ostoillamme, jolloin saimme 'jaettua' omaisuutta useammille tahoille. Ostimme kenkia yli 60 paria, tayspaketin koulutarvikkeita noin 50 lapselle, koulusukat noin 30 lapselle ja lisaksi vihkoja ja kynia koko Masulitan koulun oppilaille (Jolly Children's Academy), joita on 236.

Keskiviikkona pakkasimme reput tayteen Suomesta tuomiamme vaatteita, kenkia, koulutarvikkeita, jne. Action For Childrenin toimistolla apujoukkojen kera. Ilmassa oli varsinaista markkinahumua! :)

Torstaiaamuna suuntasimme kimpsuinemme ja kaikkine ruokineen Masulitan kylaan. Matkaa oli noin 40km Kampalasta, mutta matka kesti yli 1,5 tuntia! Tama johtui loppumatkan ERITTAIN huonosta tiesta, jota ei kylla tieksi voi kutsua - paremminkin hyvin syvauurteiseksi poluksi. Mutta ihmeesti paasimme kuitenkin perille AFC:n maasturilla. Majoituimme Masulitan kylassa AFC:n Guest Housessa kaksi yota. Siella ei ollut juoksevaa vetta, reika lattiassa-tyyppinen ulkovessa (perustyyppi taalla), mutta sahkot kuitenkin toimivat, etta saimme hieman valoa iltakokkailuihin. Oli kylla todellinen telttailumeininki.

Torstaina ehdimme hyvin tutustua ja ihmetella Jolly Children's Academy-alakoulua ja Queen Esther Palace-nimista lasten turvakotia. Paikka oli muuttunut aivan uskomattomasti viimeisen kahden vuoden aikana!! Olimme todella otettuja suuresta muutoksesta: koulu oli laajentunut vahintaan kolminkertaiseksi, opettajia oli jo 9 (ensi vuonna 10) ja turvakoti oli taysin uusi juttu. Koululla oli hurjasti maata ja siella viljeltiin muun muassa maniokkia, maissia, papuja, perunaa, bataattia, ruokabanaania, kurpitsaa ja maapahkinoita. Lasten vanhemmat kavivat kuokkimassa ja hoitamassa plantaasia ja lapset saivat nain koulussa aamupalan ja lounaan. Wautsi wau! Lapset olivat aivan innoissaan meista ja leikimme heidan kanssaan jonkun tovin. Sitten suuntasimme iltapuuhiin ja ruuanlaittoon ja menimme ajoissa nukkumaan.

Perjantaina kiersimme kylassa tutustumassa yhteensa 20 lapsen kotiin. Paiva oli todella mielenkiintoinen, silla naimme, millaisissa oloissa kummilapset elavat ja keta heidan perheeseensa kuuluu, jne. Olimme aivan puhki paivan paatteeksi, silla uuden informaation prosessoinnin lisaksi olimme kavelleet yli 10 km paivan aikana! AFC:n sosiaalityontekija Chris oli todella avannut meidan silmamme, ja olimme todella onnellisia, etta kaikki kummirahat menevat todella tarpeeseen.

Lauantai oli suuri paiva nimittain CHILREN'S FUN DAY. Koko koulun oppilaat ja opettajat olivat saapuneet koululle jo 9 aikaan ja noin 20 kummilasta saapui lisaksi Kampalasta. Aluksi koulun oppilaat esittivat pienen nukketeatteriesityksen, minka jalkeen kerroimme lyhyesti Suomesta ja opetimme heille hieman suomea. Lopuksi vesimme demonstraatioksi viela paa-olkapaa-peppu-polvet-varpaat-laululeikin, mika sai viimeistaan loputkin porukasta nauramaan. Vedimme leikkeja ja peleja lapsille ja opimme itse myos ugandalaisia leikkeja ja peleja. Kaikki olivat innoissaan. Sitten koko koulu sai meidan tarjoaman lounaan. Lopuksi kummilapset saivat reppunsa ja loput oppilaat vihkonsa ja kynansa. Todella onnistunut paiva! :)

Tanaan olemme levanneet ja huomenna pidamme viela loppupalaverin AFC:n toimistolla. Osa rahasummasta on viela kayttamatta, joten mietimme, mihin se kannattaisi laittaa, ja keskustelemme suuremmista linjoista. Sitten suuntaamme rentoutumaan lounais-Ugandaan Lake Bunyonille.

Hieno fiilis. Olemme onnistuneet mainiosti.

Oikein mukavia paivia kaikille!

Kiti AFC:n Ystavien puolesta

1 kommentti:

  1. Hei matkalaiset!
    Todella mukavaa luettavaa :o) Hienoa kuulla kuinka paljon kaikkea olette pystyneet näkemään, kokemaan ja tekemään. Kaikkein ilahduttavinta on kuulla se, että alue on kehittynyt. Sehän se olisi kaikkein tärkeintä, että asukkaat itse saisivat ympäristönsä paranemaan; mutta varmaan se, että jossain asiassa hiukan autetaan (me kummit ym näissä kouluasioissa) kannustaa heitä sitten taas enemmän jaksamaan esim viljelysten hoitoon. Näin haluan uskoa, ja olen niin iloinen, kun viestistänne välittyy tämä fiilis. Hyvää jatkoa retkillenne. Eeva H-K

    VastaaPoista